Turkinhoito lähtee sisältä päin. On aivan turha törsätä paljon rahaa kuivan, katkeileva, hilseilevän ja/tai tupoittain lähtevään turkkiin, jos perusteet eivät ole kunnossa. Jos koiran turkki menee yhtäkkiä huonokuntoiseksi, tarkista ruokinta. Huolehdi myös säännöllisistä madotuksista ja huolehdi, että koiralla ei ole ulkoloisia.
 
Söipä koira sitten nappuloita, kotiruokaa tai raakaruokaa, on tärkeää, että se saa tarpeeksi rasvaa ja eläinperäistä proteiinia sekä oikeassa suhteessa kalkkia, vitamiineja ja hivenaineita. Koirat tarvitsevat paljon rasvaa, enemmän kuin ihmiset. Ne käyttävät sen tehokkaammin kuin ihmiset. Turkit tarvitsevat myös paljon rasvaa.
Koirat tarvitsevat paljon eläinperäistä proteiinia lihasten ja turkin hyvinvointiin. Tässä kuitenkin tavallisilla kotikoirilla tulee rajat vastaan. Olen huomannut omilla koirillani, että kun proteiinin määrä kasvaa liian suureksi, alkavat suunpielet, mahanalus ja tassunpohjat voivat alkaa punertaa. Samoin käy, jos proteiinin lähde on heikko. Koirat eivät saa kaikkia tarvitsemiaan aminohappoja kasviperäisestä proteiiniista, joten lihaa on oltava ravinnossa riittävästi.
 
Koirien ruokinnastakin voisi kirjoittaa kirjasarjan, joten pitäydyn tässä artikkelissa turkinhoidon kannalta tärkeisiin asioihin.
Helpointa on ruokkia laadukkaalla kuivamuonalla, mikä sisältää kaiken tarvittavan. Kuivamuonamerkkejä on satoja erilaisia ja vain kokeilemalla löytää sen parhaan mahdollisen. Kaikki ei sovi kaikille, aivan kuten turkinhoitotuotteiden kanssa.  Ja samalla lailla kuin turkinhoitotuotteissa sekoittelemalla ja tuunaamalla voi joskus saada hyviä tuloksia.
 
Tärkeintä on katsoa kuivamuonan sisällysluetteloa. Liha tai kuivaliha tulee olla ensimmäinen listattu ainesosa. Omat koirani toimivat yleensä parhaiten kana- ja kalkkunapohjaisilla ruuilla, mutta annan välillä myös lampaan- ja kalanmakuisiakin nappuloita. Kana ja kala ovat rasvaisempia kuin lampaan liha. Lammas mielletään sopivaksi myös allrgisille koirille, mutta itse olen huomannut, että vaalea liha on miedompaa ja sulavampaa myös koirilla.
Koirat eivät tarvitse paljon hiilihydraatteja, joten viljattomat kuivamuonat saattavat olla hyvä ratkaisu. Ruoassa tulisi kuitenkin olla hieman hiilihydraatteja, pelkät lihat ja luut eivät riitä.
 
Kuivamuonan sijasta tai  lisäksi voi koirille syöttää lihaa ja erilaisia lisäkkeitä. Barffilla, eli pääasiassa lihaisista luista koostuvalla ravinnolla, on vankka kannattajakunta. Jos koira voi sillä hyvin ja turkki kasvaa, niin silloin se toimii hyvin ja hyvä niin! Itse en ole jostain syystä saanut sitä toimimaan omille koirilleni ihan niin hyvin kuin haluaisin ja olenkin tyytynyt nappuladiettiin höystettynä lihoilla, luilla ja muilla lisäkkeillä.
Mikäli koira saa suurimmaksi osaksi kuivamuonaa, ei yleensä ole välttämätöntä antaa mitään vitamiinilisiä. Kuuriluontoisesti voi antaa b-ryhmän vitamiineja, joita yleensä on vaikea saada kuivaruoassa säilymään kunnolla. Osassa kuivaruoista on mukana myös nivelille ja rustolle tärkeitä glukosamiinia ja kondroitiinia. Itse suosin tällaisia kuivamuonia. Jos kuivamuona ei sisällä noita ainesosia, voi niitä antaa varsinkin nivelongelmista kärsiville koirille erikseen, sekä ehkäistäkseen ongelmien syntymistä.
 
Nirsojen koirien omistajat saattavat olla huolissaan siitä, saavatko ne tarpeeksi ravintoaineita. Yleensä paras mittari on juuri turkin kunto. Koiran keho jakaa ravinteet tärkeysjärjestyksessä ja turkki ei ole ensimmäisellä sijalla kun on kyseessä koiran selviytyminen. Koira voi selviytyä pitkään hieman huonokuntoisemmallakin turkilla (toki turkkia tarvitaan suojaamaan). Joten jos koira tuntuu laihalta, mutta turkki on kiiltävä ja hyväkuntoinen, en olisi huolissani. Varsinkaan jos koira olisi iloinen ja pirteä. Aina silloin, kun koira on apaattinen, on sen tilaa seurattava.
Omassa laumassa tapaa olla päinvastainen ongelma. Me saamme tarkkailla syömistä ja lenkkeillä ahkerasti, sillä ruokahalua löytyy vähän liiaksikin 😀
 
Liikunnasta ja siitä, kuinka turkkia voi suojata siten, että koira voi liikkua normaalisti kirjoitan tulevissa teksteissä!